Sonkajärven kylät

Aittokoskella on sillan kupeessa uimaranta, jonka kylätoimikunta on talkoilla kunnostanut. Entinen uimaranta oli koulun tontilla mutta kun Aittokosken koulu myytiin ja sille tuli uusi omistaja, jäi uimaranta tälle tontille ja kylätoimikunta halusi saada oman uimarannan joka tehtiin lähemmäs siltaa kunnan tontille. Uimaranta kunnostettiin ensin ruoppaamalla ja sitten laittamalla pohjalle kangas jonka jälkeen päälle levitettiin hiekkaa. Entinen uimalaituri otettiin käyttöön ja rakennettiin uimakoppi. Uimarannan vieressä on venepaikkoja jossa voi pitää venettään. Uimarannalle kuljetettiin entisen koulun pihasta kiikku ja kiipeilyteline. Uimarannalla on myös veneilijöiden taukopaikka.
Kesällä 2017 rakennettiin talkoilla uusi uljas uimalaituri joka herätti ihastusta ympäriinsä. Aittokosken uimarannalla käy kesäisin uimareita kirkonkylältä, Vänninmäestä ja Kainuunmäestä saakka.

Aittokoskella toimi 1960-luvulle saakka Sonkajärven vanhainkoti. Aittokoskella oli oma koulu joka vietti samalla koulun päättäjäisiä, koulun 100-vuotisjuhlaa ja koulun lopettajaisia vuonna 2009.

Aittokoskelle rakennettiin kunnan myymille tonteille 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella. Aittokoskella on vielä muutama vapaa tontti, joihin saa Aittokosken vesiosuuskunnan vesiliittymän.

Vanhalla Aittokosken koululla toimii nykyään liikunta-, leiri- ja koulutuspalveluita tarjoava Hombu. Entisellä vanhainkodilla, joka toimi aikoinaan Ylä-Savon Instituuttina, on nykyisin Toipumo jossa saa hoitoa niin alkoholi-, lääke- kuin huumeriippuvaiset.
Tyrrinsaaressa on laavu, jossa pidettiin keväällä 2018 kyläläisten yhteinen ulkoilutapahtuma.

Aittokosken kylätoimikunta ei ole rekisteröitynyt vaan toimii vapaamuotoisesti mutta kuitenkin kuten rekisteröityneet yhdistykset. Aittokosken kyläyhdistyksen puheenjohtajana toimii Johanna Mähönen ja sihteeri-rahastonhoitajana Erkki Shemeikka. hallituksessa on kuusi jäsentä ja toiminnantarkastaja.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja
Johanna Mähönen, jjmahonen(at)hotmail.com

Sihteeri
Erkki Shemeikka
erkki.shemeikka(at)meili.fi
puh. 0400 815 185 

Kyläyhdistyksellä on tenniskenttä Matomäen montussa. Tenniskenttä on kaikkien halukkaiden vapaassa käytössä. Kentällä tennismailoja ja palloja sekä lentopallo varustus. Varustekopin avaimia saa omakustannehintaan Mika Kainulaiselta: Koirakoskentie 222, puh. 0405109394.

Yhdistys on rakentanut Petäysjärven päätyyn yhdessä Petäyksen maa- ja kotitalousseuran ja Petäyksen hirviseuran kanssa Liepanne-nimisen kenturan. Kentura on kaikkien vapaassa käytössä edellyttäen, että paikat pidetään siisteinä ja kunnossa. 

Petäyksen järvellä on yhdistyksen ylläpitämä yleinen uimapaikka. Uimapaikalle on opasteet Petäyksentieltä. Rannalla on liukumäki, pukukoppi ja nuotiopaikka. Uimarannalle on vuonna 2010 rakennettu grillikatos.

Kylätoimikunta

Maisemallisesti Jyrkän kylää voidaan kuvata vesistöjen ympäröimäksi kyläksi. Haapajärvi alkaa Jyrkkäkoskesta, sen ylävirran puolella on Niskalahti, joka nousee Kiltuan järveen. Kiltuan järveen laskee vesistöjä Mustajärvestä, Kämäräisen järvestä ja Pitkänjärvestä sekä Laakajärvestä, josta on rakennettu yläkanava Savon Voiman vesivoimalalle. Edellä mainitut järvet ovat olleet kuuluisia järvimalmistaan. Järvimalmia on nostettu Jyrkkäkosken Rautasampoon ja sulatettu raudaksi. Jyrkän kylän maisemaa ympäröivät laajat metsäalueet, jotka antavat hyvät mahdollisuudet metsästykseen ja marjastukseen.

Vuonna 1990 julkaistu Helena Ylisirniön historia ”Ylä-Savon Rautasampo” Jyrkkäkosken rautaruukki 1831-1919, kertoo myös Jyrkän kylän kulttuurihistoriasta, jolloin Jyrkän kylä on monimuotoisina tapahtumina ja tekoina elänyt  kukoistuksen aikaa.

Tuolta ajalta ei ole paljoakaan rakennuksia jäljellä. Ruukin masuuni, joka on entisöity Museoviraston toimesta, hiilenpolttouunit ja paja. Herralan rakennus on ollut ruukin patruunan asuinrakennus ja siirtyi myöhemmin Ahlström Oy:lle. Vuonna 2005 Ahlström möi Herralan kartanon rakennuksineen yksityiselle.

Jyrkän kylän historiaa kuvaavat myös Erik Tuovisen vuonna 1957 kokoama historiikki ja Lauri Komulaisen vuonna 1987 julkaisema Sonkajärven koululaitoksen 100-vuotishistoria ”Tehtaan koulusta peruskouluun”.  Teos kuvaa myös Jyrkän koulun historiaa sen alkuajoista vuodesta 1888 koulun lakkautumiseen saakka vuoteen 1993 (koulutoiminta lakkautui 1.8.1993) 

Kartanon Kestikievari (entinen koulu), on valmistunut vuonna 1970. Nykyinen omistaja on Oy Club Herrala Ltd, joka omistaa myös Herralan kartanon.

Jyrkän kyläyhdistys

Katso ajankohtaiset asiat Facebookista: https://www.facebook.com/jyrkankylayhdistys/

Johtokunta

Johtokunnan jäsenet:

Huttunen Mauno

Jauhiainen Henri

Juutinen Maija

Mykkänen Saku

Niiranen Keijo

Niiranen Seija

Niskanen Jenni

Närhi Vilho

Rönkkö Aili

Vornanen Irja

Vornanen Matti

Järvenpään- Kukkopuron kylät sijaitsevat Sonkajärven pohjoisosassa. Kyläyhdistyksen piiriin kuuluvat pääosin Kukkopuron ja Järvenpään entisten koulujen alueet. Pohjoinen raja on lääninraja.

 
Asukkaita kylien alueella on 162 jotka jakautuvat syksyllä 2012 seuraavasti:
Lapsia ja kouluikäisiä 31
Työikäisiä 65
Eläkeläisiä 52
Kesä- ja vapaa-ajan asukkaita 14

Kylätoimikunta

Koirakosken nimi on tarun mukaan tullut siitä, kun Tuovisen veljekset Harvan Tuovilasta kulkivat rakentamassa ja kaskeamassa Vehmasjärven Tuovilaa ja heiltä putosi koira veneestä koskeen ja hukkui - liekö ollut puu poikittain koskessa. Siitä nimi koskelle.

Kyläyhdistyksen toiminta-alue koostuu osalta Hernejärven ja Rutakon kylistä, Sonkajärven itäiseltä alueelta. Alueeseen jää osa Sälevän järvestä ja Luomasen järvi kokonaisuudessaan. Luomanen on ainoa suurempi säännöstelemätön järvi Sonkajärvellä. Aikoinaan molemmat järvet ovat olleet vain muutaman metrin korkeuserolla toisistaan ja kapeimmalta kohdaltaan muutamien satojen metrien maakannaksen erottamina. Sälevän laskemisen jälkeen veden korkeus ero on 3,2m ja pienin maaleveys on n. 1,1km.

Härkinjärvet ja joki. Luomasen pohjoisosa ja Luomajoki, Nurmijokeen saakka rajaavat Rutakon alueen itä – ja pohjoispuolella. Eteläinen ja läntinen alue kuuluu Hernejärveen. Aikoinaan alueet ovat olleet joko Rutakkolaisten ja Hernejärveläisten ”alusmaita” ja sen vuoksi näitä ”veteenpiirrettyjä” viivoja tänäkin päivänä tarkasti seurataan.

Jääkausi on jättänyt maisemiin ja varsinkin järviin omat merkkinsä. Järvet ja harjut ovat pääosin jäiden kulkusuunnassa kaakosta-luoteeseen. Varsinkin Luomasen järvessä sen huomaa etelä-kaakkoon pistävistä karikkoisista niemien ja saarien kärjistä ja kivisemmästä pohjois-luode rannasta. Varsinaisia sorapaikkojakaan ei löydy kuin muutaman kilometrin päästä järvestä pohjoiseen. Molemmat järvet kuuluvat Nurmijoen reittiin ja Koirakoski saa vetensä pääosin Sotkamosta tulevista vesistä, mutta osa myös Luomasesta, viidestä muusta järvestä ja n. kymmenestä lammesta joiden vesi laskee Luomaseen.

Luomajoki on vain 3 km pituinen, rauhallisesti virtaava joki. Yhtymäpaikka Nurmijokeen on Jokihaara- nimisessä paikassa. Jokea myöten matkaa Koirakoskelle tulee noin 6 km.

Luomanen on n. 9,5 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 2,2 km leveä, kapeimmillaan leveys on vain 100m. Keskisyvyys on n. 3m. Mynninlahden syväys on 12m ja pohjoispäässä Salakkasyvä 14m. Saaria on 16 kpl, niistä suurimmat Murtosaari ja Ruotinsaari n. 4ha molemmat. Luomanen oli luonnonkaunis, karu, viimeinen tai eteläisin ”lapinjärvi”. Ennen sotia kalaa oli runsaasti mm. siikaa ja muikkua. Valitettavasti yläpuoliset ja Luomasta ympäröivät suo-ojitukset lisäsivät ravinteita, humusta, elohopeaa ja muita myrkkyjä järveen niin paljon, että arvokalat ja osin muukin kalakanta hävisivät. Lisäksi tulivat vielä rantametsien avohakkuut ja lannoitukset lentokoneilla.

Kyläkirjassa ”Närelenkki” s. 231 ”Kansanmuistannaisia Vanhan vihan” ajoilta mainitaan Luomasen saarista Saunasaari. Venäläiset tuossa kertomuksessa lienevät karjalaisia ja ruotsalaiset savolaisia. Saunasaaren mainitaan haudatun venäläisiä ja saaresta on myöhempinä aikoina löydetty luita. ”Hautoja” on muissakin saarissa, tosin osa varmuudella nk. naurishautoja. Seudulla lienee ollut kuultujen tarinoiden perusteella jonkinlainen sairaalasaari tai sidontapaikka haavoittuneille ruotsalaisille.  ”Hautoja” on lisäksi myös Isossa Murtosaaressa, mutta saaren nimi ei viitanne mihinkään rintaman murtumiseen vaan Ison ja Pienen Murtosaaren väli on selvä murtumakohta. Joko maa ei ole jäiden alta noussut tarpeeksi tai sitten on tapahtunut pieni notkahdus. Saarten väli on selvä peilikuva ja kuivina kesinä on tuo n. 10m salmi kuivaa maata.

Rakennusten historiaa

Vehmasjärven koulu
Koulutontti ostettiin Tuoviselta ja rakennus valmistui v. 1914 rakennusmestari O. Sonnisen piirustusten mukaan. Koulurakennus tehtiin kiilakiviperustukselle, sen länsisivulla oli poikkipääty. Sisäänkäynnit olivat poikkipäädyn ja rungon luoteisessa kulmassa ja eteläpäädyssä.

Talon hirsirunko oli vuorattu keltaiseksi maalatulla laudoituksella. Alakerrassa oli alun perin oppilaseteinen, kaksi luokkahuonetta ja keittiö sekä kolmihuoneinen opettajan asunto. Yläkerrassa oli kaksi huonetta oppilasasuntoina. Koulu lakkautettiin ja liitettiin Koirakosken ”tytärkouluun” v. 1967. Koulu oli sen jälkeen asuinkäytössä ja paloi v. 2002.

Tuovila
Vehmasjärven Tuovilaa, Vehmasjärven länsipuolella pidetään Tuovisten suvun kantapaikkana Sonkajärvellä. Paikalla on asuttu 1600-luvulta lähtien. Nykyinen asuinrakennus on valmistunut 1900-luvun alussa. Tuovilassa on harjoitettu kestikievaritoimintaa vielä 1900-luvun alussa. Nykyisten omistajien haltuun Tuovila on siirtynyt v. 1938.

Saarimäki
Saarimäki Vehmasjärven itäpuolella on ollut aikaisemmin Tuovisten suvun asuttama. Maat ovat kuuluneet Hackmanin metsäyhtiölle, joka myi ne työntekijälleen Juho Puustiselle. Saarimäen asuinrakennuksen pirttipääty on rakennettu v. 1895. Juho Puustinen asettui asumaan paikalle 1890-lvun lopulla.

Uittola (Honkapirtti)
Koirakoskella A. Ahlström Oyj:n työntekijöilleen rakentama asuinrakennus. Asuinrakennus lienee valmistunut 1930-luvun lopulla. Eteläpäädyssä on ollut työntekijöiden asuntona käytetty pirtti ja pohjoispäädyssä työnjohtajan as unto. Rakennusta on käytetty metsätyömiesten asuntona vielä 1960-luvulla. Sen jälkeen se on ollut A. Ahlström Oyj:n metsästysseuran käytössä. Uittolan pirtissä pidettiin myös koulua ennen varsinaisen koulurakennuksen valmistumista. Nykyisin Uittola on yksityisen omistuksessa.

Koirakosken koulu
Koulun alkamisjuhla pidettiin Koirakoskella 12.10.1947, koulua pidettiin ennen varsinaisen koulurakennuksen saamista kauppias Kettusen talossa, Uittolassa ja terveystalolla. Koirakosken koulurakennuksen vihkijäisjuhla pidettiin 6.12.1955. Aluksi koulu toimi yksiopettajaisena ja v. 1959 alusta kaksiopettajaisena. 1960-luvulla Koirakoski jäi laajan alueen ainoaksi kouluksi kun Vehmasjärven, Nurmijoen, Honkasalmen ja Sälevän koulupiirit oli lakkautettu. Pisimpään koululla toimivat opettajina Anna-Liisa Komulainen vuosina 1957–1983 ja Toivo Harmoinen vuosina 1960–1992. Kansakoulusta peruskouluun siirryttiin v. 1973 ja koulu lakkautettiin v. 1998. Koulun lakattua ei toiminta koululla päättynyt vaan nykyisin siinä toimii yksityinen palvelukoti.

Koirakosken terveystalo
Sotavuosien jälkeen Sonkajärven kunta rakensi Koirakoskelle ns. terveystalon Ruotsalaisen kummikuntalahjoituksen myötävaikutuksella. Yläkertaan tuli sairaanhoitajalle huoneet, alakertaan vastaanottotilat. Ensimmäinen sairaanhoitaja oli Martta Huntus. Nykyisin rakennus on yksityisen omistuksessa asuinkäytössä.

Lähdettyäsi kirkonkylästä huomasit aivan tuossa tuokiossa tien varrella polveilevan toisen vanhan kulkureitin, Matkusjoen. Näet jokea ympäröivät laajat viljavat peltoaukeat ja mäen päällä seisovan vanhan vilja-aitan. Jatkat matkaasi suoraan, huomaat oikealla joen ylittävän Mansikkavirran sillan, Patarin sillaksi kutsutun. Vastaasi tulevalta mäen nyppylältä aukeaa näkymä Mölön virralle, joka virtaa hiljalleen kohti Suolahtea. Peltoaukean reunassa kohoaa kylämme toiminnan keskipiste, Mansikkavirran kylätalo. Tunnistat rakennuksen varmasti entiseksi opinahjoksi. Syksyisin ja keväisin saatat nähdä Suolahdessa runsaita joutsenparvia levähtämässä muuttomatkallaan.

Olemme nyt suomalaisella maaseudulla – iloisten immeesten kylässä – Mansikkavirralla.

Mansikkavirran kylätalo (Madesalmentie 595, 74300 Sonkajärvi) on entinen koulurakennus, rakennettu vuonna 1958. Koulua käytiin Mansikkavirralla vuoteen 2004 saakka. Silloin kävi niin kuin monelle muulle kyläkoululle, oppilaiden vähyyden vuoksi koulu lakkautettiin.

Kyläyhdistys vuokrasi rakennuksen Sonkajärven kunnalta, koska kylällä tarvitaan yhteinen kokoontumis- ja harrastuspaikka. Kesäkuussa 2009 kunta möi entisen koulurakennuksen muine rakennuksineen ja tontteineen kyläyhdistykselle.

Rakennuksessa on kolme vuokra-asuntoa, joissa kaikissa on asukkaat.

Kylätalon ylläpitämiseksi entisiä koulun tiloja myös vuokrataan kaikenlaiseen käyttöön. Kansalaisopiston piirien lisäksi talolla voi pitää perhejuhlia, leirejä, kursseja, kokouksia ym.

Toimivan ja hyvin varustetun keittiön ansiosta ruokapitojen järjestäminen on helppoa.

Kylätalo sijaitsee Madesalmentien varressa, Matkusjoen rannalla, kauniissa ja rauhallisessa maalaisympäristössä. Sonkajärven kirkonkylään on matkaa n. 6 km, Iisalmeen n. 24 km.

Kyläyhdistyksellä on myös 100 hengen täydellinen ruoka- ja kahviastiasto, 10 litran kahvinkeitin, sekä 80 litran vetoinen soppatykki.

Kylätalon ja astiaston vuokra-asioissa ota yhteyttä Leenaan, leena.hujanen@viesti.net tai 
puh. 040 503 6400

Mansikkavirran kylätalon vuokrahinnat:

Vuokraaja huolehtii siivouksesta käytön jälkeen.

Astiaston vuokrahinnat:

Kahvinkeitin ja soppatykki eivät sisälly astiaston vuokraan, ne vuokrataan erillään.

Kylän alue alkaa Harvanjoesta, käsittäen Mustanjoen, Marjomäen, Kotkatmäen päättyen Oinasjärvellä Salmisenmäkeen. Länsipuolella rajana on Hämeenmäki ja itäpuolella Luppamäki ja entinen Luusan kylän koulu. Sonkajärven kirkonkylälle matkaa on n. 4–12 km ja lähimpään kaupunkiin, Iisalmeen, matkaa kertyy keskimäärin 35 km.

Oinasjärventien alueen väestö koostuu kanta-asukkaista ja kylälle muuttaneista nuorista lapsiperheistä.

Monet paluumuuttajat näyttävätkin löytäneen Oinasjärventien kylän uudeksi kotiseudukseen.

Loma-asukkaiden myötä asukasmäärä lisääntyy kesäaikaan n. 50 henkilöllä. 

Oinasjärventien kyläyhdistys on virkeä ja elinvoimainen, eteenpäin suuntaava kylä. Kyläyhdistyksen toiminta on ollut koko ajan aktiivista ja perustajajäsenistä on vielä monta henkilöä johtokunnassa.

Oinasjärventien kyläyhdistyksellä on valaistu latu, Mustanjoen kota sekä leikkikenttä Mustanjoella, joiden kunnostus ja valvonta kuuluvat toimintaan. Kylien välistä yhteistyötä jatketaan edelleen ja kansainvälisyys on mukana toiminnassa. Lisäksi pyritään lisäämään kylän houkuttelevuutta ja elinvoimaisuutta esim. matkailua ajatellen.

Vuonna 2010 valmistuneet ilmoitustaulut Mustanjoelle ja Oinasjärvelle huolehtivat asioiden tiedottamisesta kylän väelle. 

Kylän historiasta on julkaistu myös kirja nimeltä ”Kärritietä pitkin”, kirjoittajana Kaija Leskinen yhdessä kyläläisten kanssa. Kirja on saatavilla hintaan 50 € Raimo Komulaiselta p. 0440 809 111 tai Kaija Leskiseltä p. 040 733 5761.

Oinasjärventien kyläyhdistys ry Kylähistoria.pdf

Rekisteriseloste Historiikki.pdf

Päivitetty 10.2.2014

Kyläseuran toiminta 

Paisuan tuajamateatteri toimii kyläseuran alaisena.

Paisuan kyläseura ry. on perinteisesti osallistunut omalla osastollaan Eukonkantokisoihin.

Paisuan kyläseura ry osti Paisuan entisen koulun kyläläisten käyttöön vuonna 2010. Koululla toimii mm. kansalaisopiston piirit.

Vuoden 2007 suurhankkeena oli uudistaa kaikki kylän posti- ja heittolaatikot Ylä-Savon Veturin myöntämän avustuksen avulla.

Kyläseuran talo

Kyläseuran taloa voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin.

Luokkahuone, keittiö ja aula

2–3 tunnin kokous 30 euroa
Koko päivän kokous 50 euroa
Juhlatilaisuudet (järjestelypäivä, juhlapäivä, jälkisiivous) 100 euroa
Lisätietoja: Kari Väisänen, puh. 044 281 1951.
Käytettävissä 50 hengen kahviastiasto, jota vuokrataan myös talon ulkopuolelle 10 euron maksua vastaan.
Varaukset: Elsa Tuovinen, puh. 040 503 6908

Paisuan kyläkahvila on avoinna kesäsunnuntaisin klo 10 - 15. Kahvittelun lomassa voi tutustua koulutarvikkeiden näyttelyyn, tutkia 1940-luvulta asti kerättyjä lehtileikkeitä ja vaihtaa kuulumisia kyläläisten ja kesäasukkaiden kanssa. Kyläkahvila toimii 112 vuotta vanhassa koulurakennuksessa, osoitteessa Paisuantie 326, Sonkajärvi.

Paisuan kyläkivi

Ylä-Varpasen rannalta löytyy Luojan kivi ja Poskilammelta Akan kivi, mutta ne ovat niin suuria siirtolohkareita, että saavat olla paikallaan. Mäklinin Timo kertoi, että meidän kivemme on pitkulainen, porsaan muotoinen kivi. Siitä tuli mieleeni, että Puhti on hyvä possun nimi. Puhti on myös Paisuan kylän perinteikäs urheiluseura, mikä on noussut uuteen kukoistukseen TonkKumin myötä. Olen kertonut ehdotukseni Timolle, joka piti sitä hyvänä. Siis kylä Paisua ja kivi Puhti.

Irja Hälinen

Pohjoismäki

Katsothan myös Pohjoismäen kyläyhdistyksen Internet-sivut ja Facebook-sivun.

Pohjoismäki sijaitsee Paisuan ja Koirakosken välissä, 20 km päässä Sonkajärveltä ja 40 km päässä Iisalmesta. Pohjoismäki on vanhaa asutusaluetta, jonne asukkaita on houkutellut kaunis mäkimaisema. Legendan mukaan Pohjoismäen päältä näkee viiden kirkon tornit yhtä aikaa. Tiettävästi kylällä on ollut asutusta aina 1800-luvulta lähtien. Pohjoismäki mainitaan kuitenkin jo vanhassa pitäjänkartassa, joka on kartoitettu vuosilta 1755 – 1757.

Maaperä on ravinteikasta, mutta kivistä moreenimaata. Viljelijöitä peltojen kivisyys on aina haitannut, mutta sitkeydellä kivenkoloissa on saatu viljeltyä makeaa leipää. Metsät ovat kuusivaltaisia. Välillä on lehtomaisia kankaita, joissa on paljon luonnonlähteitä ja leppäkin viihtyy.

Pääelinkeinona Pohjoismäellä on ollut maatalous, mutta 1960–1970 elinkeinorakenteen muuttuessa nuoret muuttivat toimeentulon perässä suurempiin asutuskeskuksiin.

1980-luvun puolivälissä tapahtui kuitenkin erikoinen muuttoliike, jolloin monet entiset pohjoismäkeläiset palasivat perheineen takaisin synnyinsijoilleen. On perustettu oma yritys tai töissä käydään Iisalmessa tai Sonkajärvellä. Myös "eläkeläispaluumuuttajia" on kylälle tullut useita.Takaisinmuutto jatkuu edelleen.

1997 Pohjoismäellä oli asukkaita 87, kesäasukkaita 12 ja talouksia 29. Nykyisin Pohjoismäellä on asukkaita 70, kesäasuntoja 14 ja talouksia 30.

Historia

Tässä muutamia poimintoja Pohjoismäen kylän historiasta. Kylä tunnettiin aiemmin Sälevän kylänä. Lisää voi lukea Närelenkistä, joka on koirakoskelaisten ja pohjoismäkeläisten yhdessä kokoama kyläkirja.

Pohjoismäellä on yksi järvi, Suuri- Luotonen. Järvi on ollut ennen nykyistä suurempi, mutta vuonna 1910 järven laskusuunta muuttui ja vedenpinta laski metrillä. Vedet karkasivat silloin läheiseen Saukkolampeen. Järveä on kunnostettu muun muassa ruoppaamalla. Järven rannalla on kylän uimaranta, Kertunranta ja alue laitetaan kuntoon kesäisin kylätoimikunnan toimesta talkoovoimin.

Sälevän (Pohjoismäen) koulu rakennettiin 1900-luvun alussa. Silloinen koulurakennus paloi 1908, väliaikaisesti koulua pidettiin Lukkarisen talossa ja nykyinen koulurakennus rakennettiin 1913. Koulun toiminta lakkautettiin 1967 ja oppilaat siirtyivät Paisuan koulupiiriin sekä myöhemmin myös Koirakosken koulupiiriin. Lakkautuksen jälkeen koulurakennus on ollut yksityiskäytössä.

Pohjoismäentie on rakennettu 1957 ja Teerimäentie 1958. Siihen saakka tien virkaa toimitti kärrypolku. Linja-autovuorot ovat liikennöineet Pohjoismäentietä vuodesta 1976 lähtien.

Puhelin Pohjoismäelle saatiin 1968 ja Höyryssä toimi aluksi puhelinkeskus. Sähköt tulivat kylälle 1970.

Kyläyhdistys

Pohjoismäen kylätoimikunta perustettiin 1979 yhdessä Koirakosken kanssa. Pohjoismäki erosi omaksi kylätoimikunnaksi 1989 Toivo Kortelaisen johdolla. Kylätoimikunta pyrkii kehittämään kylää ja lisäämään sen viihtyvyyttä. 25. toukokuuta 2011 Pohjoismäen kylätoimikunta muuttui Pohjoismäen kyläyhdistykseksi ja rekisteröityi.

Pohjoismäellä talkootyöt ja yhdessä toimiminen on aina ollut suuri vahvuus. Talkoilla on pidetty yllä rukiinviljelyperinnettä, on kunnostettu uimarantaa ja rakennettu Kotaharjun maja ja näköalatorni. Talvella pidetään auki hiihtolatua, kesällä voi pelata Kotaharjulla lentopalloa ja kaikkina vuoden aikoina mukavat ulkoilu- ja lenkkeilymaastot kutsuvat kulkijoita.

Kotaharju

Kotaharjun majasta on muodostunut kylätoiminnan keskus ja majaa ja sen ympäristöä on kehitetty vuosien aikana.Majan rakennushanke aloitettiin keväällä 2000 ja avajaiset pidettiin saman vuoden syksynä. Sittemmin Kotaharjulle on myöskin rakennettu 20 metriä korkea näköalatorni.

Kotaharjulla järjestetään vuosittain erilaisia kylätapahtumia, mm. koko perheen ulkoilupäivä keväällä, kesäillanvietto yhdessä lomalaisten kanssa heinäkuulla ja Uutta Vuotta on otettu vastaan majalla jo monta kertaa. Lisäksi Kotaharjulla pidetään kylätoiminnan kokoukset ja tarinailtoja. Perinteeksi on muodostunut myös järjestetään kesäisin maakirkko ja joulukuussa metsäkirkko yhdessä Sonkajärven seurakunnan kanssa.

Kotaharju on erinomainen retkipaikka ja majalla on avoimet ovet. Siellä voi kiehauttaa nokipannukahvit, paistaa makkaraa tai lettuja sekä loimuttaa lohta.

Kyläyhdistyksen yhteystiedot:

Puheenjohtaja: 

Arto Moisanen

p. 040 5903 555

arto.moisanen@gmail.com

Sihteeri-rahastonhoitaja:

 Tiina Lumberg

p. 044 7222 850

tiina.lumberg@gmail.com

Savonvirran kylä on kauniin Matkusjoen ympärille kasvanut virkeä kylä. Asutus on levinnyt neljään suuntaan luonnonolosuhteiden, sukujen maanomistuksen ja seudulle rakennettujen teiden mukaan.

Savonvirran kylätoimikunta aloitti toimintonsa 1985. Kylätoimikunta rekisteröitiin 6.11.2001 Savonvirran Kyläseura ry:ksi. Savonvirran kyläseura ry toimii aktiivisesti tuoden yhteen alueen asukkaat järjestämällä mm. tapahtumia kyläläisille.

Kylällä asuu paljon lapsiperheitä. Jänismäeltä löytyy kyläläisten käyttöön pieni leikkikenttä grillikatoksineen.

Kylältä on kirkonkylälle matkaa noin 5 km. Matkan voit taittaa myös turvallisesti kevyenliikenteen väylää pitkin.

Sijainti kartalla

Savonvirran kyläseura ry

Puheenjohtaja
Anne Kauppinen
anne30.kauppinen(at)gmail.com

Sihteeri
Anu Kyllönen
anu.asikainen(at)gmail.com

Sonkakosken ensimmäinen silta rakennettiin aikoinaan 1800 luvulla. Siihen aikaan silta toimi "kohtauspaikkana", jonne tultiin tapamaan ystäviä ja kyläläisiä. Siellä on pidetty jopa tansseja - liikenteestähän ei silloin juuri ollut haittaa! Nykyinen silta on rakennettu vuonna 1977.

Uuden sillan kupeessa on vanhan sillan paikka ja uimaranta, jonne on 2007 rakennettu myös grillikatos kyläläisten käyttöön. Paikalla on pukukoppi, wc ja halkovaja.

Vänninmäen nuorisoseura